lauantai 5. lokakuuta 2013

Mitä sulla on päällä?

Pokkana tästä jatkan niin kuin ei mitään. Olen tässä viimeiset pari tuntia viettänyt miettien ottaisko ufon, punssinapin tai ehkä jugurttirusinan, nostasko ihtensä ylös ja hakis sipsiä ja vilkuillut kelloa,olisiko se jo senverran että voisi mennä nukkumaan.

Edellinen kirjoitus on oikein täyden kympin esimerkki siitä, miten sitä lapsen innolla ryhtyy uuteen mukaan ja seuraavassa hetkessä.. No,ei enää niin kiinnosta. Ajattelin jatkaa kuitenkin projektia vielä satunnaisesti, se lienee kohtuullinen ja totuudenmukaisempi lupaus. Tässä päivä muotibloggarina himokuva:

 1. seksikkäät säihkyvät sukkahousut (Konstan jugurttinen suun kuva reidessä), Prisma ~3€
2. viettelyspöksyt herttaisilla pitsireunuksilla (samaa sarjaa löytyy myös toppi!), LIDL, ~4,50€
3. väljähtynyt raidallinen poolopaita, Ellos, siitä on jo niin kauan aikaa etten muista €


Mistä muistin koko blogin, oli kun satuin tässä joku päivä katsomaan Project mama -blogista kertovaa ohjelmaa. Aika monesti tuli mieleen, että herranen isä, eihän noin saa ajatella..siis sanoa..helvetti noinhan minäkin ajattelen. Ihan melkein nous käsi suun eteen että mitä sä nyt tollasta siis,tsot, siis.. eihän tuota ääneen.. 
No niinpä. Hämmentävän helpottunut olo, joku palkinto on tälle naiselle annettava. Äiti-ihminen, ihan pokkana sanoo ettei tykkää leikkiä lasten kanssa, se on lasten heiniä. Siis tottakai jokaisen äidin kuuluu nauttia eikä tietää mitään parempaa kun ryömiä pitkin lattioita imitoiden jotain marsupilamia, mikäs sen ihanempaa voisi olla. 

Voisinkin heti perään tunnustaa, että on ollut poikkeuksellisen mukava viikonloppu. Nimittäin on ollut vain yksi lapsi. Vanhempi on viettämässä laatuaikaa isänsä kanssa, pienempi taas minun. Ikää hänellä siis on 1,5v ja mitä mainioin mies. Tuli ihan mieleen ajat, kun oli vain yksi lapsi. Kylläpä silloin pääsi helpolla! Vai oliko se vain se ikä? Uloskin voi lähteä oikein urheilun kannalta, ei ole perässä laahaavaa eikä edessä työnnettävää narinaniinaa. Näpsäkästi sitä kipasee lähikaupalla tai missä vaan. Laps ei ole näyttänyt merkkejä ikävästä isosiskoa kohtaan, enkä ihmettele. Leikit sujuu niin mukavasti hänellä ihan itsekseen. Kuin pieni enkeli on poika mennyt nukkumaan ilman ainuttakaan poikkipuoleista narinaa, herännyt aamulla iloisena ja viettänyt oman jorinansa kanssa pinniksessään parikin tuntia. Ja minä torkkunut tyytyväisenä. Kyllä sielu lepää, kun ei ole tarvinnut irroittaa kertaakaan kahta riiviötä toistensa kurkuista eikä tarvinnut vastata samaan kysymykseen sataa kertaa, ei miettiä miksi on olemassa vesilammikoita tai miksi ikkunatiivistettä ei ole sinisenä, miksi se on edes tiiviste ja miksi muuraHAISET vaikkei ne edes haise. Se on vaan se ikä, tyttären ruhtinaalliset neljä ikävuotta jotka tulivat juuri täyteen. Se ikä, se 1.5v kun osaa sanoa vain tyytyväisenä "tiitti! äiitti, gagga". Onneks se moottoriturpa tulee huomenna kotia sieltä, johan täällä alkaa pian kuulla omat ajatuksensa. <3

Mitäs muita bloggareita sitä on, kun ruoka ja muoti?