lauantai 5. lokakuuta 2013

Mitä sulla on päällä?

Pokkana tästä jatkan niin kuin ei mitään. Olen tässä viimeiset pari tuntia viettänyt miettien ottaisko ufon, punssinapin tai ehkä jugurttirusinan, nostasko ihtensä ylös ja hakis sipsiä ja vilkuillut kelloa,olisiko se jo senverran että voisi mennä nukkumaan.

Edellinen kirjoitus on oikein täyden kympin esimerkki siitä, miten sitä lapsen innolla ryhtyy uuteen mukaan ja seuraavassa hetkessä.. No,ei enää niin kiinnosta. Ajattelin jatkaa kuitenkin projektia vielä satunnaisesti, se lienee kohtuullinen ja totuudenmukaisempi lupaus. Tässä päivä muotibloggarina himokuva:

 1. seksikkäät säihkyvät sukkahousut (Konstan jugurttinen suun kuva reidessä), Prisma ~3€
2. viettelyspöksyt herttaisilla pitsireunuksilla (samaa sarjaa löytyy myös toppi!), LIDL, ~4,50€
3. väljähtynyt raidallinen poolopaita, Ellos, siitä on jo niin kauan aikaa etten muista €


Mistä muistin koko blogin, oli kun satuin tässä joku päivä katsomaan Project mama -blogista kertovaa ohjelmaa. Aika monesti tuli mieleen, että herranen isä, eihän noin saa ajatella..siis sanoa..helvetti noinhan minäkin ajattelen. Ihan melkein nous käsi suun eteen että mitä sä nyt tollasta siis,tsot, siis.. eihän tuota ääneen.. 
No niinpä. Hämmentävän helpottunut olo, joku palkinto on tälle naiselle annettava. Äiti-ihminen, ihan pokkana sanoo ettei tykkää leikkiä lasten kanssa, se on lasten heiniä. Siis tottakai jokaisen äidin kuuluu nauttia eikä tietää mitään parempaa kun ryömiä pitkin lattioita imitoiden jotain marsupilamia, mikäs sen ihanempaa voisi olla. 

Voisinkin heti perään tunnustaa, että on ollut poikkeuksellisen mukava viikonloppu. Nimittäin on ollut vain yksi lapsi. Vanhempi on viettämässä laatuaikaa isänsä kanssa, pienempi taas minun. Ikää hänellä siis on 1,5v ja mitä mainioin mies. Tuli ihan mieleen ajat, kun oli vain yksi lapsi. Kylläpä silloin pääsi helpolla! Vai oliko se vain se ikä? Uloskin voi lähteä oikein urheilun kannalta, ei ole perässä laahaavaa eikä edessä työnnettävää narinaniinaa. Näpsäkästi sitä kipasee lähikaupalla tai missä vaan. Laps ei ole näyttänyt merkkejä ikävästä isosiskoa kohtaan, enkä ihmettele. Leikit sujuu niin mukavasti hänellä ihan itsekseen. Kuin pieni enkeli on poika mennyt nukkumaan ilman ainuttakaan poikkipuoleista narinaa, herännyt aamulla iloisena ja viettänyt oman jorinansa kanssa pinniksessään parikin tuntia. Ja minä torkkunut tyytyväisenä. Kyllä sielu lepää, kun ei ole tarvinnut irroittaa kertaakaan kahta riiviötä toistensa kurkuista eikä tarvinnut vastata samaan kysymykseen sataa kertaa, ei miettiä miksi on olemassa vesilammikoita tai miksi ikkunatiivistettä ei ole sinisenä, miksi se on edes tiiviste ja miksi muuraHAISET vaikkei ne edes haise. Se on vaan se ikä, tyttären ruhtinaalliset neljä ikävuotta jotka tulivat juuri täyteen. Se ikä, se 1.5v kun osaa sanoa vain tyytyväisenä "tiitti! äiitti, gagga". Onneks se moottoriturpa tulee huomenna kotia sieltä, johan täällä alkaa pian kuulla omat ajatuksensa. <3

Mitäs muita bloggareita sitä on, kun ruoka ja muoti? 

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Viikko ruokabloggarina, päivä 1

Varoitus:
Materiaalia on SAATETTU muokata, kärjistää tai luoda vääriä mielikuvia järkytyksen tuottamiseksi. Voi olla, että asioita on jätetty kertomatta. Joten, huolestuneet äidit, olkaa ystävällisiä ja ottakaa minuun yhteyttä henkilökohtaisesti lisätietojen saamiseksi. 

Huh, huh. Onneksi minulla on kaksi esiliinaa, joista vähemmän likaisen valitsin ylleni. Pahoittelen kuvamateriaalin puuttumista. Tähän ateriaan kulutin aikaani ehkä puoli tuntia. Ruoan valmistusvaiheesta ei valitettavasti ole kuvia, mutta ehkä uskotte itse valmistamaksi? Stockalle en ehtinyt, mutta Lidl ajaa saman asian, elkää vaan kertoko kelleen!

Täältä pesee:

Ohjeet

romanttinen ruskeakastike

3rkl (oikeaa ruokalusikkaa,ei mitallista) vehnäjauhoja
3rkl margariinia
1kpl lihaliemikuutio
sopivasti Maizenaa
8 dl (suunnilleen) vettä
valkosipulirouhetta
maustepippuria
paprikajauhetta
(PAKASTEsipulia)
suola

Kuumenna margariini pinnoitetussa kattilassa jos on esimerkiksi niin,että isosta paistinpannusta on katkennut kahva ja se on muutenkin vino. Lisää joukkoon vehnäjauhot ja odottele,jos ne kerrankin vaihtaisi väriään. Tarpeeksi kauan kun olet tuijottanut saatat kuvitella niiden ruskistuneen. Kaada vedenkeittimessä kuumennettu vesi päälle ja varo kun se aina yhtä yllättäen räiskyy. Totea,että ei se ole tarpeeksi ruskeaa taaskaan joten joudut lisäämään sen lihaliemikuution joukkoon. En suosittele Pirkan merkkisiä, koska ne on ihan kivikovia ja jää kokkareiseksi. Kokkareita (lihaliemikuutiosta ja vehnäjauhoista tulleita) voit liiskata esimerkiksi muovisella lastalla jos on niin, että omaisuuden jaossa vispilä on jäänyt uupumaan etkä ole muistanut ostaa uutta. Lastalla on myös kätevämpi tonkia se viimeinen köntti pois seasta kun toteat ettei se sula sinne ja könttejä tulee vaan lisää.
Mikäli kastike näyttää liian paksulle, laita lisää vettä. Kun olet laittanut liikaa vettä etkä saa sitä enää tarpeeksi paksuksi, on aika ottaa esiin Maizena-suuruste. Heitä loput mausteet joukkoon ja jos tykkäät sipulista ja unohdit sen, ota PAKASTEsipulia joka on valmiiksi silputtu- vältyt turhalta kyynelehtimiseltä. Varoitan kuitenkin,että ne palaa herkästi. Tadaa; ruskeakastike on valmista. Maista: ei se lihaliemikuutio riittänyt, lisää hieman suolaa.






MMmm..maukkaat lihapullat

1kg Enebacken lihapullia (Lidlistä)
köntti margariinia

Valmistaudu paketin avaamiseen verryttelyllä. Avaa ikkuna, sitten paketti ja juokse minkä kintuistasi pääset ainakin toiseen huoneeseen ja potkaise ovi kiinni. Kun arvelet huoneen tuulettuneen E-koodin hajusta (n.5min), voit varovasti palata keittiöön.
Ota paketista ehkä kolmasosa ja paista paistinpannulla vähän väriä ja rasvaa lisää. Äsken käyttämäsi lasta on varmaan likainen, jos et jaksa pestä sitä niin käytä jotain muuta johon yletyt liikahtamatta, esim. juustohöylä. Sitten kun ne näyttää valmiille niin kippaa ne ruskean kastikkeen joukkoon.

Pasta

vettä
pastaa
suolaa

Laske hanasta vettä niin kauan kun jaksat ja hella kutoselle. Heitä suolaa joukkoon ja kun kiehuu, myös pastat.
Vinkki:Mitä kauemmin annat kiehua, sitä vähemmän on vettä kaadettavana pois kattilasta.


TADAA! !

Huomaa tyylikkäästi pyyhkäisty kastikejälki reunalla.


Ai että, maha on niin täynnä äidin tekemää ruokaa!










Viikko ruokabloggarina, alustus

Olen jonkin aikaa jo mielessäni alkanut suunnitella viikko-sinäjasinä-bloggarina suunnittelemisen suunnittelemista ja ajattelin aloittaa tänään. Ensimmäinen teema olkoon "Viikko ruokabloggarina", aion loihtia mitä upeampia ruokakokonaisuuksia ohjeiden ja kuvien kera. ;-) Voin kertoa,että tuoksu on päätä huumaava (positiivisessa vai negatiivisessa mielessä,mieti sitä), yritän muistaa ottaa kuvia jokaisesta kuvakulmasta ja laittaa ylös, kuinka kauan käytin aikaani tähän uurastukseen ja mitä siinä sivussa olen toisella kädellä hoitanut. (olipas kaksimielinen lauseen loppu taas) Seuraavan viikon olen siis ihana, tehokas mami !

Jatkoa luvassa!

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Level 3873

Arki alkaa hitaasti ja varmasti tasaantua; joulukuussa pakka levähti ja vuodenvaihteessa kortit jaettiin uudestaan. Tämä herkkä vertaus suomennettuna tarkoittaa, että aloitimme puhtaalta pöydältä. Ei, taas vertauksia. No, ero tuli ja meni, nyt ollaan uudenmallisissa saappaissa.. ilman partakarvoja lavuaarissa?

Kämpän ainoana aikuisena saa survivor-pisteitä arjessa, klingklong vaan kilisee päässä kun selviytyy voittajana annetuista tehtävistä ja haasteista. Ihan tavallisistakin.
Esimerkiksi voidaan ottaa tältä päivältä kaupassa käynti episodi: pyhäpäivä=bussit kulkee kerran tunnissa ja kaupoista vain pienet on auki hetken. Meillä varsinaiset rattaat on levällään joten vaihtoehtoina oli matkarattaat ja pulkka. Eli käytännössä vain ne matkarattaat. Tasalta lähti bussi ja puolelta aloin pakata lapsia. No ÜLLATUUUS kakat, äkkiä vaihtoon ja samalla kordinaatteja isommalle,että mistä löytyy oikeat vaatteet ja miten ne puetaan päälle. Kakskytä vailla ulkona ja täysiä jyräämään kohti pysäkkiä, jäätyneessä loskassa runnoen huteria rattaita yhdellä kädellä, välillä poikittain tiellä koska toisessa kädessä roikkuu kolmevuotias joka kirkuu dramaattisesti "Päästä irtiiiih!! En jaksa kävellä!". Ihminen tuijottaa, hymyilen todella aidon näköisesti ja juttelen teennäisen rauhallisella äänellä "Ei ole pitkä matka, reippaasti ja hienostihan sinä jaksat.... reippaasti kun kävelet,niin voit valita vanukkaan kaupasta" Neljää minuuttia vaille pysäkillä, piste! Bussimatkalla L istui eri penkillä kun itse pidin rattaita paikoilleen,koska kuskina sattui olevan tökkien ajava naishenkilö. L alkoi torkkua puolessa välissä matkaa ja huutelin että koetas pysyä hereillä,kun muuten tipahdat siit...rumps. Vartin yli olimme keskustassa ja minä tietoisena siitä että varttia vaille lähtee bussi takaisin (ja jos siihen ei ehditä,seuraava yli 1,5h päästä), matka jatkuu rattoisasti pikakävelyä. Kaupan tuulikopissa muutaman sekunnin syväänhengittely ja pikavauhtia kaikkea turhaa mukaan,kauppalappuahan ei kannata tehdä. Onni on suosinut tässä pääsiäisen seudulla, lotosta rapsahti makeat neljä oikein ja Valintatalon tuplapotista 3e. Bussipysäkillä olimme jo viittä minuuttia etuajassa-ehdimme siis loistavasti kyytiin. Hieno suoritus, selviytyminen, jes, ihmisillä on ruokaa.

Näistä on päivät tehty. Kodistamme puuttuu vielä muutama lamppu ja verhoja, mutta ei sen niin väliä. Kaapeista suurin osa on tyhjiä ja hyllyt on pehmolelujen liukumäkinä. Ei silläkään niin väliä, kaikki järjestyy.

Tässä pieni kuvaelma pitkästä aikaa, jospa tämäkin blogi heräisi taas eloon!

L on taitava piirtäjä ja värittäjä, tämä 3v:n tekele. Tuo käärme on erityisen söpö :-)

torstai 22. marraskuuta 2012

"Yhyy, en tykkää, osta osta osta osta uusi!"

"Myydään uusi Ticketin toppahaalari kokoa 98. Neiti ei tykännytkään, joten eteenpäin :( hp. 100e+postit"

"Vain pari kertaa käytetty Me&I-velourtunika. Väri ei ollutkaan tytön  mieleen,joten haluaisin vaihtaa tämän toiseen eri väriseen tai myydä, h.45e."

En voi kun ihmetellä. Näitä tämän kaltaisia ilmoituksia on nettikirppikset pullollaan, niin vaatteista kun leluistakin.

Että jos ei parivuotias (tai jopa nuorempi) polkasee jalkaa uuden mekkonsa nähdessään, säntää äiti kirppikselle myymään kun ei pikku-prinsessa tykkääkkään. Ihan pienestä saakka lapsi siis oppii,että jos ei vaate/lelu miellytä,niin ei muuta kun kitinää niin äitihän rientää etsimään toisenlaista. Mitäs sitten,kun ei isompana saakkaan kaikkea haluamaansa päivähoidossa, koulussa jne.? Jos ei se aikuinen tottelekkaan?

Kuinka paljon on oikeasti merkitystä, onko aina juuri se unelmien paita päällä? Lapsihan helposti tottuu tiettyyn tapaan, tyyliin, asioihin. Miten niitä avarretaan,jos aina saa sen mieleisen? Sitä paitsi, kun on lapsesta kyse, helpolla siitä uudestakin tulee se suosikki.
Pettymyksiä on elämässä, joskus joutuu laittamaan keltaisen paidan vaikka pinkki onkin lempiväri. Niitä pitää vaan kestää.

Mietin omaakin lapsuuttani, en kuuna päivänä olisi voinut rueta valitsemaan mitä vaatekaapista heitetään menemään ja voisin sitten itse valita tilalle jonkun toisen. Enkä muista, että näin olisi ollut kellään ystävälläkään. Tottakai on ok, että joskus voi kaupassa valita mieleisen vaatteen ja vaatekaapista olemassa olevista voi itse valita mitä haluaa päälleen pukea. Mutta että jos minä vanhempana olisin ostanut mielestäni käyttötarkoitukseen hyvän ulkopuvun, niin ei sitä lapsi rupea vaihtamaan toiseen. Kulutetaan, aah, kulutetaan..Ajanhenkeä. Kyllä pitää oppia kunnioittamaan saamiaan asioita.

Samaiset vanhemmat varmaan hernekeitolle narisevan lapsen pelastavat tuomalla pitsan naaman eteen. Ymmärrän,että ihanaahan se on tuottaa lapselle iloista mieltä ja niin pitääkin tehdä. Mutta ei niin, että vääristää kuvaa elämästä..

Kenties joissain tapauksissa kyse onkin vanhemman riippuvuudesta vaatteiden osteluun. Oikea onnen läikähdys, pääsee metsästämään seuraavaa täydellistä..

"Noniin Mirkku-Katriina Suloheinä, katsos kun äiti osti sinulle uuden haalarin!"
"EN PUE! EN TYKKÄÄ! RUMA!"
"Aih...No, ei hätää, äiti ostaa sinulle uuden!"

Maailmassa monta, on ihmeellistä asiaa..