"Yhyy, en tykkää, osta osta osta osta uusi!"

"Myydään uusi Ticketin toppahaalari kokoa 98. Neiti ei tykännytkään, joten eteenpäin :( hp. 100e+postit"

"Vain pari kertaa käytetty Me&I-velourtunika. Väri ei ollutkaan tytön  mieleen,joten haluaisin vaihtaa tämän toiseen eri väriseen tai myydä, h.45e."

En voi kun ihmetellä. Näitä tämän kaltaisia ilmoituksia on nettikirppikset pullollaan, niin vaatteista kun leluistakin.

Että jos ei parivuotias (tai jopa nuorempi) polkasee jalkaa uuden mekkonsa nähdessään, säntää äiti kirppikselle myymään kun ei pikku-prinsessa tykkääkkään. Ihan pienestä saakka lapsi siis oppii,että jos ei vaate/lelu miellytä,niin ei muuta kun kitinää niin äitihän rientää etsimään toisenlaista. Mitäs sitten,kun ei isompana saakkaan kaikkea haluamaansa päivähoidossa, koulussa jne.? Jos ei se aikuinen tottelekkaan?

Kuinka paljon on oikeasti merkitystä, onko aina juuri se unelmien paita päällä? Lapsihan helposti tottuu tiettyyn tapaan, tyyliin, asioihin. Miten niitä avarretaan,jos aina saa sen mieleisen? Sitä paitsi, kun on lapsesta kyse, helpolla siitä uudestakin tulee se suosikki.
Pettymyksiä on elämässä, joskus joutuu laittamaan keltaisen paidan vaikka pinkki onkin lempiväri. Niitä pitää vaan kestää.

Mietin omaakin lapsuuttani, en kuuna päivänä olisi voinut rueta valitsemaan mitä vaatekaapista heitetään menemään ja voisin sitten itse valita tilalle jonkun toisen. Enkä muista, että näin olisi ollut kellään ystävälläkään. Tottakai on ok, että joskus voi kaupassa valita mieleisen vaatteen ja vaatekaapista olemassa olevista voi itse valita mitä haluaa päälleen pukea. Mutta että jos minä vanhempana olisin ostanut mielestäni käyttötarkoitukseen hyvän ulkopuvun, niin ei sitä lapsi rupea vaihtamaan toiseen. Kulutetaan, aah, kulutetaan..Ajanhenkeä. Kyllä pitää oppia kunnioittamaan saamiaan asioita.

Samaiset vanhemmat varmaan hernekeitolle narisevan lapsen pelastavat tuomalla pitsan naaman eteen. Ymmärrän,että ihanaahan se on tuottaa lapselle iloista mieltä ja niin pitääkin tehdä. Mutta ei niin, että vääristää kuvaa elämästä..

Kenties joissain tapauksissa kyse onkin vanhemman riippuvuudesta vaatteiden osteluun. Oikea onnen läikähdys, pääsee metsästämään seuraavaa täydellistä..

"Noniin Mirkku-Katriina Suloheinä, katsos kun äiti osti sinulle uuden haalarin!"
"EN PUE! EN TYKKÄÄ! RUMA!"
"Aih...No, ei hätää, äiti ostaa sinulle uuden!"

Maailmassa monta, on ihmeellistä asiaa..